Syyskuun 26. päivänä 1983 neuvostoliittolainen ennakkovaroitussatelliitti luuli pilviin osunutta auringonvaloa amerikkalaisiksi ohjuksiksi. Meidän maailmassamme päivystäjä nimeltä Stanislav Petrov totesi hälytyksen vääräksi. Tässä maailmassa kukaan ei tehnyt niin.
Suomi, maailman varautunein kansakunta, oli valmistautunut juuri siihen yöhön. Sen upouuteen NMT-matkapuhelinverkkoon oli kätketty salainen digitaalinen verkko, vuosia muuta maailmaa edellä. Neljäntoista minuutin aikana ennen iskua tuhannet mastot lauloivat yhteen ääneen ja nostivat maan ylle kilven: Kannen. Maailma paloi. Suomi ei.
Nyt on vuosi 1988. Heinäkuussa sataa lunta, taivas on revontulenvihreä kupoli ja aurinko on vain heijastus kupolin pinnalla. Jokaisella suomalaisella on syntymästään asti verkkosiru ja kansa palvoo verkkoa Kalevalan kielellä: mastot ovat maailmanpylväitä, ydinverkko on Sampo ja hakkerointi on koneen synnyn laulamista.
Olet Lemmi Saarelainen, pylväsveli, joka pitää mastot laulamassa. Rajamastolla kuulet signaaliin kätketyn laulun ja sinut murhataan sen takia. Äitisi, laiton nanoparantaja, haravoi sinut takaisin kuolleista. Elämän Kirja poisti sinut – ja joku aikoo supistaa Kannen ja jättää 800 000 ihmistä sen ulkopuolelle.